Hyvät hapanoluet ovat pitkään olleet niitä oman oluttaivaankanteni kirkkaimpia tähtiä. Pikkuhiljaa olen myös kotiolutpuuhissa lähtenyt kääntämään suuntaa ”puhtaista” oluista enemmän hapanoluiden suuntaan. Osasyynä on ollut hyvien hapanoluiden heikko saatavuus, jossa onneksi on viime vuosina näkynyt selvää kehitystä. Suurin syy on kuitenkin siinä, että tykkään itse juoda niitä.

Mikä solera?

Vuosi sitten aloitin soleraprojektin, jossa ajatuksena oli tehdä rukiinen, punertava hapanolut. Jos solera ei ole menetelmänä tuttu, niin sen pointti on seuraava: valmiista oluesta pullotetaan osa (esimerkiksi kolmasosa) ja korvataan uudella vierteellä tai jo käyneellä oluella. Tätä toistetaan esimerkiksi kerran vuodessa. Käymis- tai kypsytysastiaa ei siis koskaan tyhjennetä kokonaan. Pulloon menee aina automaattisesti sekoitus eri ikäisistä oluista. Soleraa käytetään mm. sherryn, mutta myös esimerkiksi balsamiviinietikan valmistuksessa. Lisätietoa soleramenetelmästä löytyy esimerkiksi Michael Tonsmeiren kirjasta American Sour Beers tai wikipediasta.

Alkuperäinen solera lähti käyntiin 10.7.2017 kahden eri oluen sekoituksena. Näistä toinen oli siinä vaiheessa lähes vuoden vanha ruishapanolut, jota olin kypsyttänyt puolukoiden kanssa. Toinen puolikas oli tuoreempi, ja siitä oli alunperin tarkoitus tulla lambicmainen ruisolut. Satuin valitsemaan hiivaksi ennestään minulle tuntemattoman Wyeastin Roeselare Blendin, minkä seurauksena olut muistutti enemmän flanders rediä. Tämän oluen resepti löytyy alta.

Soleran nimeksi tuli Ruska ja päätin, että nimeän jokaisen pullotuksen tästä solerasta suomalaisen paikannimen mukaan. Ensimmäinen erä, Ruska Suolijärvi, meni pulloon 6.8.2017. Ennen pullotusta olut vaikutti todella happamalta ja etikkaiselta eivätkä odotukset olleet mahdottoman korkealla. Tästä nimi. Eipä olut edes ollut ehtinyt kovin kauaa kypsyä yhtenäisenä solerana. (Maistoin yhden pullon viime viikolla, ja hyväähän tuo kuitenkin oli. Tukevan hapanta ja kirsikkaista, joskin hieman yksiulotteista.) Pullotetun osan tilalle panin 6,5 l olutta hyvin samanhenkisellä reseptillä kuin alla kuvattu. Tässä tosin taktikoin ja panin yhden isomman vierteen, josta otin tämän 6,5 l erilleen ja loput humaloin ja käytin ruis-ipaksi.

Vuoden odotuksen jälkeen pullotin eilen viimein toisen erän Ruskaa, joka tällä kertaa sai nimekseen Ruska Nolimo. Olut oli jo istunut kegissä 1 barin paineessa noin 3 asteen lämpötilassa pari viikkoa. Tästä pitäisi Brewer’s Friendin laskurin mukaan syntyä 2,8 tilavuuden hiilihapotus. Pullotus tapahtui suoraan kegistä BeerGunilla. Edellinen olut, jonka pullotin tällä vehkeellä, kuohui vähän turhan reippaasti, mutta onneksi tämä tuntui pysyvän paremmin pulloissa. Vastapainepullotin voisi kyllä olla kova juttu. Otan mielelläni vastaan kokemuksia näistä. Pistä kommenttia tämän kirjoituksen perään, jos olet noita käyttänyt!

Olut oli väriltään kauniin punertava ja tumma ja vaahto oli hyvä. Maultaan tukevan hapan, hapankirsikkainen, hienostunut ja kevyen etikkainen, kuten flanders redeille on ominaista. Ruis ja muut mallaspohjaiset maut jäävät kyllä happamuuden alle, mutta muuten maku on lupaava! Käymisastiassa on jo odottamassa uusi erä lisättäväksi tähän soleraan.

---

Hapan ruisolut Flanders red-hengessä (6,2 %)

19 litraa / kantavierre 1,055

• 2,8 kg Viking Pale Ale
• 0,9 kg Simpson’s Rye Malt
• 0,6 kg Weyermann CaraRye
• 50 g Weyermann Chocolate Rye
• 2 g Saaz, 2,1 % α (60 min) (Kannattaa ehkä kuitenkin jättää pois. Ks. kommentti 24.3.2019)
• 1 paketti Wyeast 3763 Roeselare Blend

Vesiprofiili: Brewer’s Friend Balanced

Ca2+	Mg2+	Na+	Cl–	SO42-	HCO3–
80 ppm	5 ppm	25 ppm	75 ppm	80 ppm	100 ppm

Mäskää 30 min 67 asteessa, jonka jälkeen nosta 10 minuutiksi 80 asteeseen. Valuta ja keitä 60 min. Keiton alussa lisää humalat. Jäähdytä huoneenlämpöön (18-23 asteeseen), lisää hiivasekoitus ja käytä huoneenlämmössä. Hiilihapota 2,8 tilavuuteen.

Huom! Humalalla ei ole reseptissä niin kovasti väliä. Saazin sijasta voi käyttää oikeastaan mitä tahansa lajiketta tai jättää kokonaan pois. Hapanoluiden kanssa itse laitan mieluummin liian vähän humalaa kuin liian paljon. Humala haittaa bakteerien toimintaa, joten liiallinen humalointi voi estää oluen happanemisen. Eikä humalan katkero oikein sovikaan kovin hyvin yhteen happamuuden kanssa.

Kommentti 24.3.2019: Täydennyserä ei ole lähtenyt happanemaan, vaikka on ollut käymisastiassa jo puolisen vuotta. Luultavasti syynä on juuri tuo humala. Jättäisin varmuuden vuoksi humalan pois.

---

Päivitys 19.9.2018: Vahasin vielä korkit.

---

Arvioita Ruska Nolimosta:
Arde arvioi
Bönthöö bönthöö