Brown IPA

Vaimon kanssa on nyt useamman vuoden ajan ollut tapana suunnitella ja valmistaa jouluolut. Siitä saa yhtäältä kivan tuliaisen jouluisille vierailuille ystävien luo ja toisaalta tekosyyn panna olutta (näitä ei koskaan ole liikaa). Aiempina vuosina jouluoluinamme on ollut stout, tumma kastanjaolut sekä kahvia ja lakritsia sisältänyt portteri. Tänä vuonna oluttyyliksi valikoitui brown IPA. Reipas aromi- ja kuivahumalointi, tuntuva katkero ja ruskea, hieman paahteinen mallaspohja. Lisäksi olut saisi olla helposti juotava ja kuivahko. Mikään ”nupit kaakkoon”-IPA tämän ei ole tarkoitus olla, joten humalointi saa jäädä kevyemmäksi, mutta kuitenkin tuntuvaksi.

IMG_20180929_134523-01.jpeg

Lisää keskitaajuuksia!

Brown IPAa en ole aiemmin tehnyt ja jouluunkin on vielä aikaa, joten päätin tehdä 16 litran harjoituserän. Halusin päästä käyttämään vaaleita chocomaltaita, jotka ovat jääneet itseltäni valitettavan pienellä huomiolle. Viime aikoina olen saanut juoda hyviä porttereita, joissa nämä maltaat ovat tuoneet olueen paahteista täyteläisyyttä ja ”keskitaajuuksia”. Monissa muissa porttereissa on tuntunut nimittäin olevan ongelmana, että kaikki mallaspohjan maku tulee hyvin tummista paahtomaltaista (chocolate, black) ja olut jää muuten rungoltaan ohueksi.

Ykkösvalintani Fawcettin Pale Chocolate oli panimokaupasta loppu, mutta suosittelivat tilalle Simpson’sin Brown Malt -mallasta, joka on väriltään samassa luokassa. Pale Chocolaten EBC-lukemaksi ilmoitetaan 560-690 kun taas Brown Maltilla vastaava väli on 430-600. Perusmaltaaksi valikoitui Simpson’sin Golden Promise, jota on kovasti kehuttu IPA-maltaana. Noiden lisäksi mäskiin meni Weyermannin hyvin tummaa Special W -kristallimallasta.

Erikoismaltaiden osuuden jätin 10 prosenttiin, joka on aavistuksen vähemmän kuin monissa netistä löytämissäni Brown IPA -resepteissä, mutta mieluummin teen ipasta vahingossa liian vaaleaa kuin liian paahteista. Ehkä tätä voi sitten lopullisessa versiossa säätää.

Varmistaakseni, että olut jäisi kuivaksi, päätin mäskätä matalassa lämpötilassa vähän normaalia pitemmän aikaa ja lisätä vielä 200 grammaa glukoosia eli panimosokeria.

IMG_20180929_093010_1.jpg

Humalointi on aina ollut itselleni reseptiikassa se hankalin komponentti. Oman kokemukseni mukaan saman humalalajikkeen eri erät voivat poiketa toisistaan merkittävästi, humalointitekniikan vaikutus tuntuu sattumanvaraiselta ja humalointi vielä muuttuu pullossa nopeasti. Kaiken lisäksi humalalaatuja on vaan niin pirusti erilaisia. Näistä syistä en ole oikein jaksanut lähteä hienosäätämään oluideni humalointia yhtä innokkaasti kuin muita piirteitä ja humalointitekniikkani onkin pitkälti onnistuneempien oluideni replikointia.

Tämän oluen kanssa otin humaloinnin pohjaksi Terran humaloinnin, muutin kolmen minuutin lisäyksen muodin mukaisesti hop standiksi, kasvatin humalointimäärää ja vaihdoin humalalajikkeita. Netissä kehuttiin Australialaista Experimental 035 -humalaa, jota en ole aiemmin käyttänyt. Galaxy ja Simcoe taas ovat vanhoja tuttuja, joiden kanssa on aiemmin syntynyt ihan kelpo oluita. Jälkikäteen luin, että ilmeisesti 035-humalan viljely on lopetettu vuoden 2017 sadon jälkeen.

Hiivaksi valikoitui American Ale II, jonka pitäisi olla neutraali IPA-hiiva ja lähellä chicohiivaa, kuitenkaan olematta chico. Kuivuuden ja terävämmän humaloinnin korostamiseksi säädin vielä vettä lisäämällä siihen kalsiumsulfaattia sekä tasapainoksi vähän kalsiumkloridia. Oluen voi hyvin myös panna ilman näitä lisäyksiä mihin tahansa hyvän makuiseen veteen.

Käytännön toteutus

img_20180929_093320.jpg

Lauantaiaamu on vakiintunut itselleni aika normaaliksi panopäiväksi. Aloitin 75 minuutin mäskäyksen yhdeksän aikaan. Perään ulosmäskäys, vierteen valutus, sokerin lisääminen ja 40 minuutin keitto. Kantavierteeksi tuli 1,055, joka osui aika lähelle suunniteltua arvoaan 1,056. Ero ilmeisesti syntyi siitä, että maltaisiin jäi jostain syystä hieman normaalia vähemmän nestettä. Kyllä hävettää.

Keiton jälkeen kello alkoi näyttää jo puoltapäivää, joten kehtasin ottaa maisteluun kaapin perältä löytämäni yllätyspullon. Maun perusteella kyseessä taisi olla muutaman vuoden vanha itse panemani ruis-IPA. Ajan kanssa olueen oli tullut hieman viskimäistä tuoksua ja mausta löytyi kuivaa viikunaa ja luumua. Ei tätä ehkä enää olisi IPAksi tunnistanut, mutta ei tämä huonoakaan ollut.

Vierteen jäähdyttyä 20-asteiseksi pumppasin sen käymisastiaan ja ilmastin pumppaamalla ilmaa vierteen sekaan vartin ajan. Hiivastartterin olin tehnyt pari päivää aikaisemmin ja ensimmäistä kertaa käyttänyt magneettisekoittajaa kasvun tehostamiseksi. Sekoittaminen poistaa kasvunesteestä hiivalle myrkyllistä hiilidioksidia ja toisaalta parantaa hyödyllisen hapen liukenemista startteriin. Dekantoin startterin, lisäsin sen vierteen sekaan ja jätin oluen käymään 18 asteeseen.

IMG_20180929_122340-01.jpeg

Hiivastartteri magneettisekoittajalla

IMG_20180929_130433.jpg

Hiivattu olut käymiskaapissa

Brown IPA (5,7 %)

19 litraa / kantavierre 1,055 / 61 IBU (Tinseth)
Resepti Brewer’s Friendissä

  • 3,5 kg Simpson’s Golden Promise
  • 0,23 kg Weyermann Special W
  • 0,15 kg Simpson’s Brown Malt
  • 0,23 kg glukoosia eli panimosokeria
  • 9 g Experimental 035, 7,5 % α (40 min)
  • 9 g Galaxy, 15,6 % α (40 min)
  • 9 g Simcoe, 12,5 % α (40 min)
  • 25 g Experimental 035, 7,5 % α (hop stand, 90 °C, 10 min)
  • 25 g Galaxy, 15,6 % α (hop stand, 90 °C, 10 min)
  • 25 g Simcoe, 12,5 % α (hop stand, 90 °C, 10 min)
  • 35 g Experimental 035, 7,5 % α (kuivahumalointi, 3 päivää)
  • 35 g Galaxy, 15,6 % α (kuivahumalointi, 3 päivää)
  • 35 g Simcoe, 12,5 % α (kuivahumalointi, 3 päivää)
  • 1 paketti Wyeast 1272 American Ale II

Vesiprofiili: Lisätty kalsiumsulfaattia ja kalsiumkloridia.

Ca2+ Mg2+ Na+ Cl SO42- HCO3
100 ppm 2 ppm 6 ppm 45 ppm 170 ppm 43 ppm

Mäskää 75 min 63 asteessa, jonka jälkeen nosta lämpötila 85 asteeseen 10 minuutiksi. Valuta ja keitä 40 min. Lisää ensimmäiset humalat heti keiton alussa. Keiton jälkeen jäähdytä 90 asteeseen ja lisää hop stand -humalat. Anna seistä 10 minuuttia, minkä jälkeen jäähdytä 18 asteeseen ja ilmasta. Lisää hiiva ja jätä olut 18 asteeseen käymään. Kun käyminen on ohi, kuivahumaloi kolmen päivän ajan. Hiilihapota 2,8 tilavuuteen.

Huom! Experimental 035 -humalan viljely on ilmeisesti lopetettu. En osaa sanoa, mikä lajike voisi olla sen kanssa samankaltainen, mutta hyvää olutta varmasti syntyy millä tahansa jenkkihumalalla, esimerkiksi Cascadella tai Citralla.


Päivitys 13.10.2018: Kuivahumaloin oluen 10.10. Ensimmäistä kertaa laitoin humalat teräsverkkoputkeen ja sen käymisastiaan. Tänään kegitin oluen. Pienen maistiaisen perusteella kaikkea olisi voinut olla vähän enemmän: tummia maltaita, katkeroa ja humalaakin. Vähän jäi mietityttämään, onko tuo humalaputki ollenkaan hyvä idea. Siinä mielessä se oli kätevä, että humalaa ei juurikaan päätynyt kegiin, mutta humala oli putkessa aika tiiviisti, joten vähän mietityttää, miten hyvin siitä liukeni maut.

IMG_20181013_092419.jpg

Päivitys 17.10.2018: Maistoin olutta kegistä. Hiilihappotaso vielä vähän vajaa, mutta mallaspohja tuntui ehkä sittenkin olevan ihan hyvä. Katkeroa ja muuta humalointia voisi olla enemmän, jos tätä meinaa moderniksi ipaksi kutsua. Ehkä jonain brown alena oikein hyvä.

Päivitys 21.10.2018: Katkerotaso tosiaan tuntui vähän vajaalta, joten päätin kokeilla sen korjaamista humalauutteella. Panimonurkasta löytyi isomerisoitua uutetta, jonka katkeruus on 60 000 IBUa. Otin kegistä kahteen lasiin kumpaankin 100 ml olutta, ja sekoitin toiseen 0,1 ml uutetta. Laskin, että tämä nostaisi näytteen IBU-lukemaa 60 yksiköllä. Kokeilin sekoittaa näytteitä eri suhteissa ja lopuksi päädyin siihen, että 6 IBUn lisäys alkuperäiseen olueen nostaisi katkeruutta sopivasti.

Kegissä oli arvioni mukaan noin 14 litraa olutta, joten päästin kegistä paineet pois (varovasti, ettei olut alkaisi kuohua), avasin kannen ja lisäsin 1,4 ml uutetta. Lisäsin samalla myös Hop Sensation Citrulicious -humalauutetta, jota sattui jääkaapista löytymään. Tämän uutteen ei pitäisi nostaa katkeruutta, vaan tuoda humalan makuja ja aromeja. En mitannut tarkkaa määrää, mutta uutetta oli luultavasti noin 1 ml per olutlitra. Lisäysten jälkeen paineistin kegin ja hellästi kallistelin sitä, jotta uutteet sekoittuisivat olueen tasaisesti. Lopuksi kaadoin kegistä vielä näytteen ja sanoisin, että olut parani hieman. Humalointi on kirkkaampi ja ryhdikkäämpi. Kovin suuri muutos ei varsinaisesti ollut.

IMG_20181021_162711-01.jpeg

IMG_20181021_163643.jpg

Päivitys 31.10.2018: Olut on nyt pullossa, alkoholipitoisuudeksi tuli 6,1 %. Samea maitosuklaan ruskea, hieman mutaisen rumakin. Kestävä beige vaahto. Tuoksussa greippistä humalapellettisyyttä ja hentoa paahteisuutta. Maussa kevyttä greippiä, muuten maku vähän sekava, kaipaisi enemmän kirkkautta. Hiilihapotus ehkä vähän vajaa. Jälkimaussa tuntuva katkeruus ja kevyt lämmittävä alkoholisuus.

Jokin tässä nyt ei ihan toimi. Olut on ihan juotava, mutta mausta puuttuu kirkkaus ja tuoreus. Tähän mielikuvaan voi vaikuttaa ulkonäkökin. Ehkä katkeruuskin on vähän turhan voimakas. Vaikuttaa siis siltä, että reseptiä pitää vielä kehittää.


Arvioita oluesta:
Arde arvioi
Bönthöö bönthöö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s