IPA on uusi lager, väitetään. Itse juon hyvin harvoin lageria, ja panen sitä vielä harvemmin. IPA hoitaakin omassa olutharrastuksessani ”perusoluen” virkaa siinä mielessä, että jos kaupan hyllyltä tai ravintolan listalta pitää nopeasti valita joku olut sen enempää miettimättä, on se useimmiten IPA.
Viime kesän perus-IPA alkaa pikkuhiljaa olla loppu varastostani, joten päätin pistää uuden version siitä tulille. Toistaiseksi minulla ei ole ollut hyvää ja testattua reseptiä vanhan koulukunnan jenkki-ipalle, mutta ehkä tästä kehittyy sellainen. Tässä siis tarkoitan sellaista perinteistä ja katkeraa, verrattuna viime vuosina suosiota keränneisiin vaaleisiin ja sameisiin mehu-ipoihin ja neipoihin (joista tykkään myös kovin, silloin kun laatu on kohdallaan).
Siispä iteroimaan!
Viime kerran perus-IPA tuntui aluksi vähän tylsältä verrattuna sitä edeltäneeseen Alesmith -klooniin. Ehkä katkeruus jäi vähän turhan matalaksi ja sen seurauksena oluesta puuttui ryhtiä. Mallaspohjasta tykkäsin, mutta päätin kuitenkin tällä kertaa kokeilla viedä sitä vähän tummempaan suuntaan.
Tällä kertaa olueen meni kolmea eri mallasta, kaikki Viking Maltin. Pohja muodostui Pilsnermaltaasta (77 %), jota tuki Munich Light (20 %). Näiden lisäksi kevyttä makeutta ja väriä lähdin hakemaan Crystal 100-maltaalla. Edellisestä versiosta puuttui Munich ja karkkimallas oli vaaleampaa Crystal 50:tä.
Mäskäyslämpötilaa pudotin aiemman reseptin 66 asteesta 63 asteeseen. Kuvittelin tällaisen mallaspohjan mäskäytyvän pikavauhtia, mutta tunnin jälkeen vierre näytti edelleen aika samealta. Tein joditestin ja kyllä se siltä näytti, että tärkkelystä vielä olisi jonkin verran jäljellä. Päätin pidentää mäskäyksen 80 minuuttiin. Tämän jälkeen vierre olikin jo huomattavasti kirkkaampaa.
Humalointi poikkesi hieman aiemmasta versiosta, josta löytyi Chinook, Simcoe, Columbus, Cascade ja Amarillo. Uudessa versiossa päätin taas yksinkertaistaa ja käyttää Cascadea, Simcoeta ja Centennialia. Tykkään pitää asiat yksinkertaisina, joten kaikki meni yhtä paljon eri vaiheissa. Katkeruus syntyi 60 minuutin lisäyksestä ja makuhumalointi puhtaasti keiton jälkeisestä whirlpool-humaloinnista ja kuivahumaloinnista. Tarkoitus oli pitää makuhumalointi aiemman version kaltaisena, mutta nostaa katkeroita hieman, laskennallisesti sinne 70 IBUn tuntumaan. Ostettuani raaka-aineet huomasin kuitenkin laskeneeni katkerot vähän alakanttiin, joten jouduin lisäämään katkerohumalaksi hieman pakkasesta löytynyttä Citraa.
Panimonurkasta sattui löytymään Cascadea BBC-pellettinä, joka on ilmeisesti prosessoitu kylmemmässä kuin tavalliset pelletit ja säilyttää siten arominsa paremmin, ainakin näin väittävät. Pitihän sitä kokeilla. Pelletit näyttivät selvästi tummemman vihreiltä ja vähemmän kellertäviltä kuin muut olueen menneet pelletit, mutta tämä voi toki johtua muistakin tekijöistä. On kyllä kiinnostava nähdä, millaiset humala-aromit tähän tulee!
Hiivana käytin tavoistani poiketen kuivahiivaa. Olin ostanut pari pussia US-05 -hiivaa hätätilanteita varten. Näiden pussien päiväykset alkoivat pikkuhiljaa lähestyä, joten päätin käyttää ne pois. Tein hiivoista 400 ml startterin päivää ennen oluen panemista ja startterihan lähti käymään kuin raketti. Kova hiivakanta tuo.
Olut on nyt käynyt viikon ajan ja lähipäivinä olisi tarkoitus lisätä kuivahumalat ja ehkä viikon päästä kegittää. Tyypilliseen tapaani koetan lisätä tämän bloggauksen perään päivityksiä oluen kehittymisestä kunhan saan sen pulloon.
Perus-IPA v2 (7,7 %)
18,4 litraa / kantavierre 1,066 / 73 IBU (Tinseth)
Resepti Brewer’s Friendissä
- 3,85 kg Viking Pilsner
- 1 kg Viking Munich Light
- 150 g Viking Crystal 100
- 8 g Citra 11,8 % α (60 min)
- 15 g Cascade, BBC 6 % α (60 min)
- 15 g Centennial 8 % α (60 min)
- 15 g Simcoe 12,8 % α (60 min)
- 15 g Cascade, BBC 6 % α (Whirlpool, 15 min 90 asteessa)
- 15 g Centennial 8 % α (Whirlpool, 15 min 90 asteessa)
- 15 g Simcoe 12,8 % α (Whirlpool, 15 min 90 asteessa)
- 20 g Cascade, BBC 6 % α (kuivahumalointi, 3 päivää)
- 20 g Centennial 8 % α (kuivahumalointi, 3 päivää)
- 20 g Simcoe 12,8 % α (kuivahumalointi, 3 päivää)
- 1 pussi Safale US-05 -hiivaa
Vesiprofiili: Brewer’s Friend Balanced
| Ca2+ | Mg2+ | Na+ | Cl– | SO42- | HCO3– |
| 80 ppm | 5 ppm | 25 ppm | 75 ppm | 80 ppm | 100 ppm |
Mäskää 80 minuuttia 63 asteessa, minkä jälkeen nosta lämpötila vartiksi 85 asteeseen entsyymitoiminnan lopettamiseksi ja valuttamisen helpottamiseksi. Valuta ja kerää 21 litraa vierrettä. Keitä tunti. Keiton alussa lisää keittohumalat. Keiton jälkeen jäähdytä 90-asteiseksi, lisää whirlpool-humalat ja anna hautua 15 minuutin ajan.
Jäähdytä 19-asteiseksi. Ilmasta ja lisää hiiva. Anna käydä 19-asteisena. Käymisen lakattua kuivahumaloi kolmen päivän ajan. Hiilihapota 2,9 tilavuuteen tai oman maun mukaan.
Päivitys 27.1.2020: IPA meni eilen pulloon. Lähes kirkas, hyvä vaahto. Tuoksuu karamellisen pihkaiselta ja havuiselta.
Maku on taattua old school -ipaa. Tuntuva katkeruus, muttei päälle käyvä. Raikasta pihkaa ja mentolia, joita karamellimaltaat tasapainottavat. Helppo juotava. Ei tähän voi olla kuin tyytyväinen, vaikka toki humalaa voisi aina olla enemmänkin.
Kaarlon kotipanimo 