IPAa iteroiden

Toukokuussa pannusta Alesmith IPA -kloonista tuli sen verran maukas, että päätin kokeilla saman tapaista reseptiä uudestaan. Sekin vaikutti, että tuon oluen jäljiltä pakkaseen jäi hyviä ipa-humaloita. Ja koska edellinen olut tehtiin yhteistyönä toisen panijan kanssa, jäi itselleni tätä herkkua vähän turhan vähän.

Korjattavaa reseptistä toki löytyi. Kloonireseptin naurettavan yksityiskohtaista mallaspohjaa päätin yksinkertaistaa ja humaloinnin painopistettä siirsin katkeroista aromihumalointiin ja kuivahumalointiin. Myös alkoholimäärää päätin vähän reivata matalammaksi.

Muilta osin yritin säilyttää reseptin ja prosessin mahdollisimman muuttumattomana. Erityisesti halusin kokeilla uudestaan kunnollisen whirlpoolin tekemistä, mitä en ole yleensä harrastanut. Edellisestä ipasta tuli hämmästyttävän kirkasta, ja vaikka en yleisesti ottaen ole kovin kiinnostunut oluen kirkkaudesta, niin olisihan se kirkkaan oluen tekeminen kai ihan hyvä tekninen taito osata.

Aloittelin panopäivää sunnuntaina iltapäivästä. Mäskäyksen ja valutuksen jälkeen laskin tehokkuudeksi 78 prosenttia. Olin arvioinut reseptin perusteella tehojen jäävän jonkin verran matalammaksi. Hetken jo ehdin jännittää, tuleeko tästä nyt kuitenkin turhan vahvaa olutta, vai pitäisikö vierrettä kenties jatkaa vedellä. Pienen laskuharjoituksen jälkeen näytti siltä, ettei ominaispaino ehdi keiton aikana karata turhan korkeaksi, joten jätin veden lisäämättä.

Alesmithin kloonireseptissä humalalisäyksiä oli rasittavan paljon, enkä oikein nähnyt tälle hyvää syytä. Tällä kertaa tein vain yhden keiton aikaisen lisäyksen tunnin pituisen keiton puolivälissä. Samassa yhteydessä oli hyvä ottaa refraktometrinäyte ja varmistaa, että oikealla kurssilla oltiin. Ennen keiton lopettamista ehdin vielä käydä Lammaslammessa pulahtamassa. Tekipä höpöniä.

Toisen humalalisäyksen tein keiton jälkeen whirlpool-lisäyksenä. Keiton loputtua käänsin lämmöt pois ja jäähdytin vierteen uppolauhduttimella 90-asteiseksi. Tässä vaiheessa lopetin jäähdytyksen, heitin humalapelletit sekaan ja vispasin lauhduttimella vierteeseen kunnollisen pyörteen. Annoin humaloiden muhia vartin ajan, kunnes aloitin lopullisen jäähdyttämisen. Varoin sekoittamasta vierrettä tämän jälkeen, jotta mahdollisimman suuri osa sakasta jäisi kattilan pohjalle ja käymisastiaan päätyisi mahdollisimman kirkasta vierrettä. Kirkkaaltahan tuo vaikuttikin.

Kirkkaus onkin jännä juttu. Itse en ole koskaan osannut arvostaa kirkkautta hyvän oluen merkkinä. Todella samea ja mutaisen näköinen olut ei mielestäni tietenkään näytä kovin houkuttelevalta, mutta kristallinkirkas tuopillinen taas yhdistyy mielikuvissani vetiseen ja mauttomaan olueen.

Brülosophyläiset ovat tehneet joitakin testejä käymisastiaan päätyvän sakan vaikutuksesta, ja tulokset ovat olleet varsin kiinnostavia. Esimerkiksi tässä kokeilussa käymisastiaan päätyvä sakka teki oluesta kirkkaampaa. Kirkkaampi vierre ei siis välttämättä johtaisi kirkkaampaan olueen. Viime kerralla itselleni tavallisesta poikkeava prosessi, jossa käymisastiaan päätyi vähemmän sakkaa, johti kuitenkin tavallista kirkkaampaan olueen. Tosin kirkkaus saattoi olla seurausta muistakin tekijöistä. Wyeast 1056 on tunnetusti hyvin kirkasta olutta tuottava kanta ja olut myös viipyi kylmässä kegissä pitempään kuin suurin osa oluistani.

Olut jäi jäähdytyksen, ilmastuksen ja hiivan lisäämisen jälkeen käymiskaappiin 19 asteeseen.


Perus-IPA (7,1 %)

20 litraa / kantavierre 1,064 / 58 IBU (Tinseth)
Resepti Brewer’s Friendissä

  • 5,2 kg Viking Pilsner
  • 150 g Viking Caramel 50
  • 10 g Chinook, 11,7 % α (30 min)
  • 10 g Columbus, 15,4 % α (30 min)
  • 10 g Simcoe, 13,2 % α (30 min)
  • 10 g Amarillo, 8,8 % α (whirlpool, 15 min, 90 °C)
  • 10 g Cascade, 5,9 % α (whirlpool, 15 min, 90 °C)
  • 10 g Columbus, 15,4 % α (whirlpool, 15 min, 90 °C)
  • 10 g Simcoe, 13,2 % α (whirlpool, 15 min, 90 °C)
  • 20 g Cascade, 5,9 % α (kuivahumalointi, 3 pv)
  • 20 g Chinook, 11,7 % α (kuivahumalointi, 3 pv)
  • 20 g Simcoe, 13,2 % α (kuivahumalointi, 3 pv)
  • 1 paketti Wyeast 1056 American Ale

Vesiprofiili: Brewer’s Friend Balanced

Ca2+Mg2+Na+ClSO42-HCO3
80 ppm5 ppm25 ppm75 ppm80 ppm100 ppm

Mäskää 67 asteessa tunnin ajan. Ulosmäskää nostamalla lämpötila 85 asteeseen ja pitämällä tässä lämpötilassa 15 minuutin ajan. Valuta ja kerää 22,5 litraa vierrettä.

Keitä tunnin ajan kasaan. Lisää 30 min ennen keiton loppua ensimmäiset humalat. Keiton jälkeen jäähdytä 90-asteiseksi ja lisää whirlpool-humalat. Sekoita desinfioidulla melalla tai vastaavalla vierteeseen voimakas pyörre ja jätä hautumaan vartin ajan.

Jäähdytä 19-asteiseksi. Ilmasta ja lisää hiiva. Anna käydä 19-asteisena. Käymisen lakattua kuivahumaloi kolmen päivän ajan. Hiilihapota kolmeen tilavuuteen tai oman maun mukaan.


Päivitys 13.7.2019: Lisäsin kuivahumalat 3.7. ja siirsin oluen käymisastiasta kegiin hapottumaan 7.7. Lupaavalta vaikuttaa. Käymisastian pohjalle jääneen hiivakakun käytin uudestaan pale alen panemiseen.


Kommentteja 17.7.2019: Olut meni tänään kegistä pulloon. Kauniin keltainen olut, joskaan ei yhtä kaunis kuin vieressä oleva Alesmith IPA -klooni. Humaloinnin suhteen tuli ehkä yksinkertaistettua liikaa. Tuossa kloonissa humalointi selkeämpi ja mukavan ”dänkki”, tässä vähän epämääräisempi. Katkeroa ja alkoholia tässä on vähemmän ja tämä on kyllä selkeästi helpompi juoda. Tämä on jännällä tavalla hieman makea, mutta ei kuitenkaan karamellinen.

Ehkä tuo reseptin yksinkertaistaminen meni hiukan liian pitkälle. Pitää hakea seuraavassa iteraatiossa jotain välimuotoa näistä kahdesta oluesta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s