Valtakunnallinen kotiolutkilpailu 2019

Osallistuin Valtakunnalliseen kotiolutkilpailuun tänä vuonna neljällä oluella, suurimmalla sallitulla määrällä. Olen aina tehnyt olutta lähinnä itseäni varten, enkä ole kisannut aikaisemmin kuin kerran, vuoden 2017 valtakunnallisessa. Tämän blogipuuhastelun myötä osallistuminen alkoi kuitenkin tuntua jo vähän velvollisuudelta. Put your money where your mouth is ja sitä rataa.

Kisaformaatti

Valtakunnallisessa – kuten useimmissa muissakin olutkilpailuissa – oluet arvioidaan beer judge certification program:n eli tuttavallisemmin BJCP:n tyyliluokituksen mukaan ja ne pisteytetään 0-50 pisteen skaalalla. Pisteitä annetaan tuoksusta (12), ulkonäöstä (3), mausta (20), suutuntumasta (5) ja yleisvaikutelmasta (10). Pisteytyksen lisäksi eri ominaisuuksia kuvataan sanallisesti ja mahdollisista virheistä huomautetaan.

Valtakunnallisessa on tänä vuonna viisi sarjaa, joista kustakin palkitaan kolme parasta olutta. Lisäksi näihin sarjoihin sopimattomat oluet menevät muut tyylit -sarjaan, jonka oluet kyllä arvioidaan, mutta oluita ei aseteta paremmuusjärjestykseen. Sarjat ovat:

  • lagerit
  • pale alet
  • belgi- ja vehnäoluet
  • stoutit ja portterit
  • hedelmä, hapan- ja villihiivaoluet
  • muu tyylit.

Kunkin oluiden pisteytys tapahtuu kahden tuomarin voimin. Kustakin sarjasta 6 parhaat pisteet saanutta olutta etenevät finaaliin, jossa oluet asetetaan paremmuusjärjestykseen useamman tuomarin voimin ja kolme parasta palkitaan. Lisäksi valitaan vuoden kotipanija, ilmeisesti yleisen menestyksen perusteella.

Tuomarointi saatiin kuulemma päätökseen viime viikolla. Olutarviot ja tieto finaaliin pääsystä on siis toimitettu osallistujille, mutta varsinaiset voittajat julkistetaan Bryggeri Helsingissä 6.7. klo 12.00. En siis tiedä vielä oluitteni sijoittumista, joten aion olla paikalla jännittämässä. Saa tulla kannustamaan!

Omien oluitteni arviot

Itse osallistuin belgi- ja vehnäolutsarjaan citra-saisonilla ja hapanolutsarjaan Malus 2:lla, mango-persikka-sourilla ja passio-sourilla. Maluksesta ja passio-oluesta itselläni oli kohtalaiset odotukset. Mango-persikka-sour ja citra-saison lähtivät lähinnä sen takia, että niitä sattui olemaan kaapissa, ne eivät olleet täysin umpisurkeita ja halusin päästä pulloista eroon.

Citra-saison oli lähinnä janonsammuttajaksi tarkoitettu, hyvin yksinkertaiseen reseptiin perustuva kohtalaisen kunnianhimoton olut. Pisteitä se sai 33/50, mikä on BJCP:n pisteoppaan mukaan ”very good” eli ”todella hyvä”. Sanallisessa arviossa olutta kuvattiin hedelmäisen raikkaaksi, lievästi mausteiseksi ja tasapainoiseksi. Sitä kuvattiin myös ”tyylinmukaiseksi saisoniksi”, mikä kertoo paljon hiivakannan merkityksestä. Muuta tyylinmukaistahan tässä reseptissä ei juuri ole kuin Mangrove Jack’s M29 -hiiva.

Korkeimmat odotukseni koskivat Malus 2 -olutta, enkä pettynyt. Pisteitä 46/50, ”outstanding” eli ”poikkeuksellinen”. Tästä sanottiin seuraavaa: ”kompleksinen tuoksu, upeat aromit”, ”kompleksisuus ei yllä aivan lambicin tasolle, mutta yllättävän hyvä yritys”, ”kiristelee ikenissä, kuten kuuluukin”, ”hyvin lambic-mainen, onnistunut olut”. Lempparini on ehkä ”todella hapan, lähellä sitä, mitä oluen pitääkin olla”. Tähän arvioon on helppo yhtyä, koska olut on omastakin mielestäni yksi parhaista tuotoksistani. Onneksi tästä on jo seuraava versio käymispöntössä.

Mango-persikka-sour ja passio-sour olivat lähes samalla reseptillä tehtyjä, mutta toki eri hedelmillä maustettuja. Omasta mielestäni mango ja persikka ovat makuina vähän yllätyksettömiä. Passio sen sijaan toimii mielestäni loistavasti tällaisessa yksinkertaisessa hapanoluessa, joten odotin siltä hieman korkeampia pisteitä kuin mango-persikka-versiolta. Mango-persikka-versio sai 38/50 pistettä (”excellent”, ”loistava”), ja sitä kuvattiin seuraavasti: ”Raikas”, ”maitohappoinen”, ”näyttää mangomehulta”, ”toimisi terassilla”. Myös ”villimpää hiivaa” toivottiin. Miksipä ei, joskin pelkäisin hieman, että esimerkiksi bretta saattaisi taistella vähän mangoa ja persikkaa vastaan. Tai sitten ei, mene ja tiedä.

Passioversio jäi mango-persikka-versiosta pisteen päähän. 37:llä pisteellä se on ”very good”. ”A lot of passion fruit, papaya and pineapple in the aroma”, ”tickling carbonation”, ”The first taste could be stronger but overall the beer is good and very refreshing”. Happamuutta kuvattiin jopa aavistuksen liian teräväksi. Tunnistan kyllä, mitä kirjoittaja tällä hakee, Lallemandin WildBrew Sour Pitch tuppaa tuottamaan aika pistävää ja terävää happamuutta.

Kaikki kolme hapanoluttani pääsivät finaaliin, joten mitalisijat eivät ole lainkaan poissuljettuja. Ei voi kun olla tyytyväinen. Saison ei päässyt finaaliin, enkä sitä odottanutkaan.

Oluitteni arviot ovat ladattavissa näistä linkeistä:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s