Välillä sitä saa omituisia päähänpistoja. Kun vaimon siideri meni käymisastiasta kegiin, käymisastian pohjalle jäi siiderin hiivat, omenan hedelmälihaa ja siideriäkin muutama litra. Päätin pistää tämän sakan päälle hapanolutta.
Sekamelska? Täsmämelska!
Vaimo teki tosiaan kesällä siideriä vajaat 20 litraa. Se meni käymisastiasta kegiin noin kuukausi sitten ja on tällä hetkellä hapottumassa. Käymisastian pohjalle jäi ehkä nelisen litraa sakkaa. Omenan hedelmälihaa, hiivaa ja siideriä. Tämä sakka olisi varmaan lähtökohtaisesti mennyt viemäriin, mutta hetken mielijohteesta keksin, että minullahan on toisessa käymisastiassa ehkä 15 litraa Ruska-soleraa varten pantua olutta, josta solerakegiin mahtuu vain noin puolet. Päätin siirtää osan tästä oluesta siiderihiivojen päälle. Vähän pelotti, tuleeko olueen asetaldehydin virhemakua, se kun kuuluu kai omenasiideriin, muttei olueen. Myöhemmin käymisastiaan päätyi myös I think I can handle exactly this amount of complication as long as things don’t become one bit more complicated -oluen hiivakakku ja sen seassa olevia marjankuoria, ja taisi sinne mennä hiivaa Aarni kakkosestakin.
Lokakuun loppupuolella uskaltauduin ottamaan kegistä (korjaus: käymisastiasta) maistiaisen, ja yllätyksekseni olut oli aivan loistava! Lambicmaisen monimuotoinen ja syvä happamuus, omenahappoisia makuja tukena, ei pelkäämääni asetaldehydin makua ja vielä upea brettaisuus kaiken päällä. Siideriä en välttämättä osaisi mausta tunnistaa, jos en tietäisi oluen taustaa.
Kegitin muutaman litran tätä nektaria 2.11. ja se on nyt jääkaapissa hapottumassa. Nimekseen tämä olut sai omenapuun mukaan ”Malus”. Päätin pistää hiivojen ja muun sakan päälle uutta vierrettä, koska maku oli tosiaan niin lupaava. Sitä paitsi omenoista oli jäänyt astian pohjalle niin paljon sakkaa, että monta litraa juomaa menisi hukkaan, jos ei tätä sakkaa tulisi käytettyä uudestaan. Ehkä tämä on alku uudelle loistavalle soleralle?
Tänään panemani täydennyserän piti olla kooltaan noin 14 litraa ja kantavierrevahvuudeltaan 1,054. Maltaisiin en kiinnittänyt kovinkaan suurta huomiota, koska tämä olut on nyt muutenkin tällainen sattumalta syntynyt erikoiskokeilu ja valtaosa makumaailmasta on tarkoitus olla hiivaperäistä. Suurin osa mäskistä oli Weyermannin Pale ale -mallasta, noin kolmasosa vehnähiutaleita ja hieman Vikingin Melanoidia ja itse paahdettua ruismallasta, jotka piti käyttää kaapista pois. Lisäsin mäskiin myös 100 g riisinkuoria helpottaakseni vierteen valumista mäskin läpi, kun näitä nyt sattui olemaan.
En suunnitellut keittäväni olutta ollenkaan, korkeintaan nostavani sen nopeasti 100-asteiseksi desinfioidakseni sen. Mäskäystehokkuus jäi kuitenkin aika paljon matalammaksi olettamastani, varmaankin sen takia, että valutusveden määrä jäi pieneksi suhteessa maltaiden määrään. Päätin keittää vierrettä kasaan puolisen tuntia, jotta saisin kantavierrevahvuuden suunnittelemiini lukemiin ja sinne 1,053 paikkeille osuttiinkin. Humalaa en laittanut ollenkaan. Vesi oli Vantaan säätämätöntä vesijohtovettä.
Olut meni jäähdytyksen jälkeen suoraan Malus-hiivakakun päälle. Vähän pohdin etukäteen, kannattaako vierre ilmastaa vai ei. Ilmastaminen helpottaisi hiivan taakkaa käymisen aikana, mutta toisaalta happi voisi muodostaa jo käymisastiassa olevan alkoholin kanssa etikkahappoa, enkä kaivannut tähän olueen etikkaisuutta. Jätin ilmastamatta. Vähän happea vierre toki väistämättä ottaa jäähdytyksen aikana ja kun se pumpataan käymisastiaan. Käymisastia jäi huoneenlämpöön käymään.
Päivitys 9.11.2018: Pullotin 2.11. kegittämäni noin 6 litraa olutta. Maistiaisen perusteella ihan lupaava olut. Olut on puolikirkas ja ruosteisen oranssi. Vaahto häviää nopeasti. Tuoksussa kypsää omenaa ja brettaa. Hyvin hapan ja omenasiiderinen, mutta samanaikaisesti kuitenkin makea. Ylikypsää omenaa, mutta maku on kuitenkin kirkas, varmaankin reilun hiilihapotuksen takia.
Arvioita Malus 1-oluesta:
Arde arvioi
Bönthöö bönthöö
Päivitys 17.3.2019: Kegitin käymisastian sisällön, eli noin 15 litraa, ja jätin hapottumaan jääkaappiin. Ajatuksena on pullottaa olut ensi viikolla. Tästä tulee nyt sitten Malus-sarjan toinen iteraatio. Omenaisuutta löytyy selvästi vähemmän kuin ensimmäisestä versiosta. Muilta osin maku on samankaltainen. Raportoin lisää kun olut on pullossa.
Kun olin saanut oluen kegiin, sekoitin hiivakakun hyvin ja kaadoin siitä noin puolet pois. Loput jätin käymisastiaan ja laitoin vesilukon takaisin astian päälle. Tarkoitus olisi panna lähiaikoina uutta tavaraa tämän vanhan kakun päälle, kun käymisastiassa on selvästi hyvä mikrobikanta.
Päivitys 24.3.2019: Pullotin kegitetyn 15 litraa toissapäivänä. Hyvältä vaikutti edelleen. Kultaisen kuparinen väri ja nopeasti katoava vaahto. Tuoksu tuo mieleen gueuzen. Terävää happamuutta ja brettaista tallisuutta. Omenasiiderimäisyys tosiaan ykkösversiota kevyempi, mutta kyllä sen omenan tunnistaa, kun osaa etsiä.
Kaarlon kotipanimo 